Tunnemuistot
Tämän vuoden jo perinteeksi muodostuneen seminaarin tunnelmissa liikuttiin tunnemuistoissa ja sosiaalipedagogiikassa.
Päivän ensimmäinen pääpuhuja tutkija ja tietokirjailija Anna-Liisa Lämsä kertoi haastattelututkimuksen sivussa tehdystä huomiosta. Lapsia ja nuoria haastatellessaan hän huomasi, että lapsen kasvaessa ja haastattelukerrasta toiseen heillä säilyi tiettyjä hyvin tunteikkaita tarinoita, jotka toistuivat lähes sanasta sanaan.
Ilmiötä hän kuvaa tunnemuistona, joka on pysyvämpi merkityksellinen muisto. Nämä muistot voivat olla positiivisia tai negatiivisia. Ne voivat aiheuttaa tunnelukkoja tietynlaisissa tilanteissa.
”Tärkeimpiä ovat kuitenkin postiiviset tunnemuistot, jotka ovat kasvun, elämässä eteenpäin menemisen, psykososiaalsien hyvinvoinnin ja minän eheytymisen voimavaroja.” Sanoo Anna-Liisa
Anna-Liisan mukaan tunnemuistoihin liittyy myös tunnekoti ja tunnemaisema. Paikka johon liittyy hyviä muistoja, ja johon liittyy kaipuu tai turvallisuuden tunne. Nämä tunteet liittyy esimerkiksi stressin hallintaan, ja vaikeiden tunteiden käsittelyyn.
Tunnemuistoihin perustuva tarina on hyvin elävä, se toistuu hyvin samanlaisena. ”Olennaista ei ole, vastaako tarina täsmälleen mitä on tapahtunut, vaan miten se on koettu, miltä se tuntuu.” Sanoo Anna-Liisa.
Kokemusasiantuntijoiden tarinat voivat sisältää paljon tunnemuistoja. Kertoa erilaisia vaikeuksia ja haasteita, mutta ennen kaikkea sitä miten niiden yli voi päästä. Tällöin kokemustarina on myös voimaannuttava kuulijalle.
Vaikka tunteet vaikuttavat laajasti moniin asioihin, niin varsinaisia tunnemuistoja on tutkittu vähän. Anna-Liisan tiedossa on vain sota aikana ruotsiin sijoitetuista lapsista tehty haastattelututkimus.
Sosiokulttuurinen työote
Iltapäivän pääpuhujana kuultiin tutkijatohtori Teija Nuutista. Hän puhui sosiokulttuurisesta työotteesta. Hän jakoi työotteen seitsemään eri ominaispiirteeseen. Joita voisi karkeasti kuvailla seuraavasti.
1. Dialogisuuteen jossa korostuu empaattinen kyky ymmärtää toista ihmistä, kokonaisvaltainen kohtaaminen ja läsnäolo tilanteessa. Ihmisen itsetunto kehittyy siitä, miten ihmiset kohtaavat hänet ja tunnustaa hänen arvonsa.
2. Yhteisöllisyyden edistäminen. Missä ihminen nähdään omanan itsenään luomassa suhteita ihmisten välille. Liittymässä tai luomassa uusia yhteisöjä.
3. Toimijuuden tukeminen. Ihmisellä on oma subjektiivinen vapaus valita omasta osallistumisestaan. Hän todennäköisemmin sitoutuu hänelle merkityksellisiin asioihin. Voimaantumisen kautta ihmiset nousevat itse ajamaan omaa asiaansa.
4. Toiminnallisuus ja elämyksellisyys. Ihminen toteuttaa itsäeän ja rakentaa elämäänsä toiminnallisesti. Elämyksellisyys tarkoittaa kokemusten ja elämysten merkitystä ihmisten elämässä. Yhteistoiminnallisuus taas tarkoittaa yhteistä toimintaa yhteisen hyvän aikaansaamiseksi jossa hyödynnetään yksilöiden vahvuuksia.
5. Luovuus ja kehollisuus. Ihmisten yhteys maailmaan koetaan kehollisuuden välityksellä. Minuuden, toimijuuden ja tiedon kietoutuessa toisiinsa. Luovuus on osa ihmisyyttä ja kaikki me olemme luovia omalla tavallamme.
6. Ajattelun ja toiminnan systeemisyys on osa ihmisen yhteen kietoutuneisuutta lähiyhteisöön, yhteiskuntaan, ihmiskuntaan ja koko planeetan todellisuuksiin.
7. Teorian ja käytännön yhteys. Ajattelun ja toiminnan sekä teorian ja käytännön vuoropuhelua ja rinnakkaisuuttta, reflektiivistä toimintaa maailman muuttamiseksi. (Fraire 2005)
Seminaarissa kuultiin myös muita verkoston ajankohtaisia kuulumisia. Erja Kortelainen esitteli erityisesti Siun-Soten uusia digitaalisia palveluita. Chat palvelussa voi uusia vaikka reseptejä, tai ottaa yhteyttä mielenterveyden hoitotarpeen arviointia varten.
Varpu hanke taas kohdentaa toimintaansa erityisesti haja-asutusalueella asuville nuorille. Taustalla on nuorten lisääntynyt päihteiden käyttö ja mielenterveyden haasteet. Hankkeessa myös testataan palveluiden vaikuttavuutta ja niiden todentamista ja seurantaa.
Hanna Kääriäinen kävi kertomassa tänävuonna alkaneesta olka toiminnasta, jossa vapaaehtoiset aula emännät ja isännät voivat opastaa ihmisiä kulkemaan sairaalalla ja vaihtamaan siinä matkalla muutama kiireetön sananen heidän kanssaan.
Omaiskokemusasiantuntija Anna, kertoi tunteikkaan puheenvuoron siitä yllätyksestä, miten hän oli oikeastaan viimeinen, joka sai tietää läheisensä tilanteesta.
