Tiedolle on tarvetta
Kuntouttava työtoiminta on hyvinvointialueiden järjestämää sosiaalipalvelua, jonka tarkoituksena on parantaa pitkään työttömänä olleiden henkilöiden mahdollisuuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille ja osallistua koulutukseen tai työvoimapalveluun. (Laki kuntouttavasta työtoiminnasta 189/2001.) Tähän on viimeisen parin vuoden ajan kehittänyt Pohjois-Karjalan Mielenterveydentuki ry:llä toiminut ESR+ -rahoitteinen työpajan kehittämishanke AVE (Added Value & Equality) seinättömään valmennukseen perustuvaa mallia, missä kuntouttava työtoiminta, ohjaus ja oppiminen tapahtuvat kiinteistöhuollon töiden merkeissä työpajojen ulkopuolella (Pohjois-Karjalan Mielenterveydentuki ry 2024).
Hankkeen pyrkimyksenä on ollut avustaa asiakkaita työelämään tai koulutukseen, mutta tavoitteiden tielle on toisinaan tullut yllättäviä esteitä. Koska asiakkaalla on oikeus rajoittaa itsestään annettavia tietoja ja sosiaalialalla on kiire lähes kroonisesti, jättää tiedonkulku valitettavan paljon toivomisen varaan, varsinkin palveluntuottajan suuntaan. Asiakkaiden lähtötilanteeseen ei ole aina ehditty perehtyä riittävästi, jolloin kartoitukseen joudutaan käyttämään paljon aikaa ja joskus kriittisiä ongelmia paljastuu vasta viikkojen tai kuukausien päästä. Ratkaisu olikin pyrkiä tuottamaan tarvittu tieto itse jo heti alussa, joten osana Karelia ammattikorkeakoulun sosionomien kehittämistyön harjoittelua, muodostui allekirjoittaneen tavoitteeksi laatia tiedon keräämiseen alkukartoituslomake kuntouttavaan työtoimintaan tuleville uusille asiakkaille.
Jotain lainattua
Lomakkeen oli vastattava ainakin tunnistettuihin tietotarpeisiin työ- ja terveyshistoriasta, arjessa pärjäämisestä, taloudesta sekä valmiuksista ja motivaatiosta kuntouttavaan työtoimintaan. Muutoin projektiin annettiin melko vapaat kädet.
Kyselylomakkeessa mitään ei kuitenkaan saisi kysyä vain epämääräisen mielenkiinnon perusteella, vaan kaikki on pystyttävä kytkemään teoreettiseen viitekehykseensä, tässä tapauksessa kuntouttavaan työtoimintaan. Laatijan kannalta hankalin osuus oli kuitenkin operationalisoinnissa, eli mitä teorian valossa halutaan tietää, ja sen tulkitsemisessa vastaajille ymmärrettävissä olevaan kysymysmuotoon. (Vilkka 2021, 101–102.)
Onneksi sentään pyörää ei tarvitse lähteä keksimään uudelleen, vaan sen voi myös lainata. Vertailukehittämisen eli benchmarkingin idea lähtee nöyryydestä tunnustaa, että jokin asia on tehty paremmin jossain muualla. Prosessi etenee esikuvien tunnistamisesta ja hyvien käytänteiden havaitsemisesta tapoihin hyödyntää näitä itse oman toiminnan parantamisessa. (Strömmer 2005.)
Kahdeksi suurimmaksi esikuvaksi tunnistettiin Maailman terveysjärjestön WHOQOL-100-elämänlaatumittari (World Health Organization 2024) sekä AVE:lla sillä hetkellä testauskäytössä ollut Siun soten kuntouttavan työtoiminnan maakunnallisen kehittämishankkeen arviointityökalu. Ensimmäisestä nostettiin ja muotoiltiin omiin tarpeisiin useita kartoitettavia teemoja käsitteleviä kysymyksiä sekä vastausohjeistus. Jälkimmäisestä taas lainattiin kysymysten ja vastausten esittämistapa lähes sellaisenaan. Lomakkeen kehittämistä jatkettiin näiden pohjalta spiraalimallisen prosessin mukaisesti, jossa syklinä toistuivat vaiheet lomakkeen suunnittelemisesta, testauksesta ja arvioinnista, kunnes lopputulokseen oltiin tyytyväisiä (Toikko & Rantanen 2009), 66–67). Kehittämisprosessissa osallistettiin sekä henkilöstöä että tulevien käyttäjien kohderyhmää vaikuttamaan lomakkeen sisältöön ja arvioimaan sen toimivuutta.
Tulokset puhuvat puolestaan
Lopulliseen tuotokseen päätyi 45 kysymystä, kuuden kategorian alle. Valtaosa näistä oli laadittu Osgoodin asteikon ympärille, eli vastaus valittiin jostain kahden keskenään vastakkaisen vastausvaihtoehdon väliltä. Sekä kysymykset että vastaukset pyrittiin laatimaan arkielämän tilanteita vastaaviksi. Vastausvaihtoehdot olivat minämuotoon kirjoitettuja, monisanaisia ja kysymykselle ylimääräistä kontekstia antavia, sekä toivon mukaan myös sisäistä dialogia herättäviä. Tärkeässä asemassa oli myös ulkoinen muotoilu, jossa tavoiteltiin selkeyttä ja luettavuutta. Esimerkiksi tärkeimmät asiat erottuvat suuremmalla fonttikoolla ja vastausvaihtoehdoissa oikea puoli edustaa aina positiivista tilaa. Pieniä asioita, mutta merkittäviä.
Kuntouttavassa työtoiminnassa olleiden koekäyttäjien arvio lomakkeesta oli positiivinen. Vastaajista noin 90 % piti ohjeita selkeinä, kysymyksiä helposti ymmärrettävinä ja vastausvaihtoehtoja elämäntilannettaan kuvaavina. Vain 15 % koki kysymyksiin vastaamisen vaikeana. Keskimäärin täyttämiseen meni aikaa kymmenisen minuuttia. Merkityksellistä oli myös, että kaksi kolmasosaa koki vastaamisen olleen hyödyllistä, muutaman sanoittaen lomakkeen saaneen pohtimaan omaa elämäntilannettaan.
Kaiken kaikkiaan alkukartoituslomake oli jonkinlainen menestystarina: tavoitteet täyttyivät ja tuotokseen olivat tyytyväisiä sekä toimeksiantaja että käyttäjät. Lomake tullaankin ottamaan käyttöön koko yhdistyksen kuntouttavaan työtoimintaan. Kotiin vietävä viesti harjoittelusta oli, että vaikkei kokemusta olisikaan, kun hyödyntää parasta mitä löytää, ottaa kaikki mukaan kehittämiseen ja pitää fokuksen työn päämäärissä, tuloksen laatu saattaa yllättää.
Kirjoittanut: Jarmo Maaranen, sosionomiopiskelija
Lähteet
Laki kuntouttavasta työtoiminnasta 189/2001.
Pohjois-Karjalan Mielenterveydentuki Ry. 2024. AVE-hanke. https://pkmielenterveydentuki.fi/hankkeet/ave-hanke/.
Strömmer, P. 2005. Vertailukehittäminen: virtuaalikypärä nimeltä benchmarking. Teoksessa Seppänen-Järvelä, R. (toim.). Vertaismenetelmät kehittävän arvioinnin välineinä. Helsinki: Stakes, 55–64.
Toikko, T. & Rantanen, T. 2009. Tutkimuksellinen kehittämistoiminta. 3. korjattu painos. Tampere: Tampere University Press.
Vilkka, H. 2021. Tutki ja kehitä. 5., päivitetty painos. Jyväskylä: PS-kustannus.
World Health Organization. 2024. WHOQOL: Measuring Quality of Life. https://www.who.int/tools/whoqol.
