Kodin seinää koristaa kanavatyönä tehty taulu, jossa on kaunis tyttö kansallispuvussa. Taulun saaminen seinälle on vaatinut lukuisia pistoja eri värisillä villalangoilla kankaalle. Perheen äiti oli luomuksen tehnyt kaikkien muiden arjen kiireiden keskellä. Lapsuuden kotinsa perinteistä hän oli oppinut ja tottunut, että käsitöitä tehdään ja niillä sisustetaan kotia.
”Siellähän on virhe! Tyhjä kohta tuossa keskellä taulua!” kajahti perheen isän suusta ilkkuen. Hän oli huomannut vaimonsa luomuksessa yhden pienen tyhjän kohdan ja sekös nauratti häntä kovasti. Perheen äiti tuli paikalle ihmettelemään taulua ja totta tosiaan – yhdestä kohtaa puuttui lanka. Taulu oli iso, joten sitä ei huomannut, kun katsoi kokonaisuutta. Taulu täytti tehtävänsä virheestä huolimatta kodin koristajana.
Meissä ihmisissä on vikoja ja vammoja, mutta kaikki eivät näy päälle päin. Kahvikuppikin täyttää tehtävänsä juoman antajana, vaikka sen kahva olisi säröinen. Tuskin kukaan voi meistä sanoa, että elämäni on ollut täydellinen ja olen ihmisenä täydellinen. Lommot, säröt ja tyhjät kohdat kuuluvat elämään ja ihmisyyteen.
Jos huomaat kanssamatkaajasi tekevän virheen, suhtaudu häneen lempeydellä. Älä naura ilkkuen. Koskaan et voi tietää, milloin itse olet virheen tekijä, joten et toivo silloinkaan muiden nauravan ja painavan sinua alas. Säröt meissä saattavat olla syvien ja sumuisten vaiheiden tuotoksia, joten niihin tulee suhtautua lempeydellä. Ikinä et voi tietää, mitä toinen on kokenut ja millaisten elämänpolkujen muovaama hän on. Emme voi itse tietää, millaista on elää toisen ihmisen särön kanssa.
Olemme kuin tauluja täällä maan päällä. Jos jostain kohdasta puuttuu lanka, kantakaamme taulua kuitenkin ylpeydellä, koska se on kokonainen taulu. Jokaisella taululla on oikeus olla seinällä, samoin kuin meillä ihmisillä on oikeus omaan paikkaamme. Kukoistakaamme toinen toisillemme säröinemme, lommoinemme ja tyhjine kohtinemme. Sellaisina olemme aitoja ihmisiä!
Teksti: Jaana Raatikainen
Kuvat: Henriikka Laukkanen