Kävelyfutiksen tärkein sääntö on, että ei saa juosta.

Kukunorin kävelyfutisguru Aapo Kotkavuori on auttanut sotejärjestöjä kehittämään omaa kävelyfutistoimintaa ympäri maata. Nelisen vuotta jatkuneen hankkeen puitteissa on parhaimmillaan ollut noin kolmekymmentä paikkakuntaa, mutta pandemia aiheutti toimintaan jonkinlaisen notkahduksen.

Nyt kun tautitilanne helpottaa, niin kevään ja kesän aikana miehellä tuntuu olevan vientiä. Joensuu on yksi tällainen alue, jossa kävelyfutista lanseerattiin juuri ennen pandemiaa, osana Pohjois-Karjalan mielenterveydentuen toimintaa, mutta toiminta karahti karille kaikkien sulkutoimien myötä. Kevään aikana palloa on pompoteltu Joensuussa uuden, mutta kokeneen ohjaajan Esa Hyppösen innoittamana.

Esa Hyppönen pelaamassa kävelyfutista.

Kävelyfutis soveltuu hyvin myös aloittelevalle harrastajalle. Tarkoitus on viedä sitä myös pienille paikkakunnille ympäri Suomea. Itäisimmät paikat löytyvät Joensuun lisäksi Imatralta, Lappeenrannasta ja Savonlinnasta, missä Aapo on käynyt sparraamassa pelimiehiä.

Pohjoisessa, Oulun lisäksi, uusi kohde löytyy Rovaniemeltä. Kävelyfutikseen pääsee siis käsiksi jo hyvin monella paikkakunnalla, eikä ihme, sen verran mukavalta peli näytti.

Porukkaa pelaamassa kävelyfutista.
Kävelyjalkapallo kentän kokoa voi muuttaa pelaajamäärän mukaan, pelifiiliksen parantamiseksi.

Teksti ja Kuvat Juha Myller