Päihdelääketieteen juhlaseminaari
Päihdelääketieteen yksikön avajaisia oli saapunut kuulemaan noin satakunta kuulijaa. Pandemian aikana tutuksi tulleessa käytännössä, heistä noin kolmannes osallistui etäyhteyksin.
Avauspuheenvuorossaan palvelupäällikkö Johanna Suvanto suuntasi sanansa suunnittelijoille, tilapalvelujen väelle, päättäjille ja virkamiehille, siitä että monen vuoden urakka oli vihdoin saatu päätökseen. Erityisen kiitoksen hän lähetti kuitenkin kaikille työntekijöille, joiden osaaminen ja osallistuminen suunnitteluun näkyy lopputuloksessa.
Valtuuston puheenjohtaja Merja Mäkisalo-Ropponen nosti puheessaan esille lainsäädännöllisten näkökulmien, vaikuttavuuden, tutkimusten ja standardien lisäksi keskustelu kulttuurin.
Riippuvuus ei ole vapaa valinta, vaan taustalta löytyy paljon perinnöllisyyttä, lasista lapsuutta ja palveluiden puutteita.
Palveluissa hän korosti oikea-aikaisuutta ja yksilöllisyyttä.
Palvelujohtaja Jussi Malisen mukaan uusien tilojen toteutus ei ole ollut yksinkertaista. On ollut tarve, jonka pohjalta on tehty suunnitelma, luotu hanke ja koko henkilöstöltä on vaadittu rohkeutta toteuttaa se. Henkilöstön rohkeudesta ja ammattitaidosta kertoo se, ettei osaston kansliaan ole haluttu rakentaa ”muureja” vaan ihmiset ovat aidosti läsnä. Osaston sijoittaminen Pohjois-Karjalan keskussairaalaan mahdollistaa saumattoman yhteistyön muiden terveydenhuolto palveluiden kanssa.
Päivän asiantuntija puheenvuoron piti Margareetta Häkkinen. (A-klinikka Oy:n ja THL:n päihdepuolen ylilääkäri, päihdelääketieteen yhdistyksen puheenjohtaja.) Hänen puheenvuoro jakautui oikeastaan kahteen osioon. Aluksi Margareetta pureutui enemmän tutkimukseen ja statistiikkaan. Kaavioiden taustalta löytyy ikävä totuus. Parinkymmenen vuoden aikana alkoholin rinnalle on tullut huumeet. Huumeiden käyttö on karkeasti arvioiden kolminkertaistunut, ja samoin huumausaineisiin liittyvät kuolemat ja rikollisuus. Yhteiskunnan polarisaatio näkyy myös päihteiden käytössä.
Margareetan puheenvuorossa ei jääty päivittelemään rumia lukuja, vaan hän kertoi niin sanotusta suomen mallista. Läpikäytiin korvaushoidon periaatteita ja sitä että pelkkä lääkkeiden jako ei riitä, vaan korvaushoidon aikana täytyy saada myös keskusteluapua.
Viime vuosina nuorista noussut huoli, näkyy myös päihdekuolemissa. Alaikäisillä on yhä rajumpia taustoja, eikä lastensuojelussa tahdo löytyä paikkoja joissa olisi alaikäisille suunnattua päihdehoitoa. Tiedetään myös, että pakko ei ole paras motivaattori pysyvään muutokseen.
Margareetan mukaan hoidon ongelmakohdiksi muodostuukin oikea-aikaisuus, yksilöllisyys ja jatkuvuus.
Apulaisylilääkäri Anu Oinonen kertoi päihdehoidon käytännön kehittämisestä ja teutumisesta Siun-Soten alueella. Visiona on suomen inhimillisintä päihdehoitoa. Kohtaamisen aitous ja läsnäolo. Jokainen on oman elämänsä asiantuntija.
Siun-Soten alueella pääsee hoitoon noin yhdeksänkymmentä prosenttia ensikontaktin ottajista neljäntoista vuorokauden sisällä. Riippuen hieman asuinalueesta. Hyvistä tuloksista kertoo myös asiakastyytyväisyys kysely, jonka NPS luku on positiivinen 74 (maksimi 100)
Päivän pysäyttävimmän puheenvuoron stigmasta ja kohtaamisesta piti sairaanhoitaja Kaisu-Elina Karila. Riippuvuussairauksista on paljon uutta tutkimustietoa, joka osoittaa, että kyse ei ole vanhakantaan tahdon lujuudesta, vaan taustalla on paljon perinnöllisiä ja sosioekonomisia tekijöitä.
Yhteiskunnan ajatusmallit ovat niin tiukkaan juurtuneita, että joskus asiakkaat itsekkin yllättyvät, ettei vastassa olekkaan päihdetäti saarnaamassa. Tiedon levittäminen, ja sitä kautta stigman lievittäminen onkin yksi päihdepuolen isoimpia haasteita nyt ja lähitulevaisuudessa.
Teksi ja kuvat Juha Myller
