YTY seminaari 2023

Ylihoitaja Mirelle Tarkiainen avasi jo perinteiseksi muodostuneen Siun-Soten ja yhdistysten yhteisen YTY seminaarin, joka muodostui tänävuonna kolmesta pääpuhujasta.

Ihmisiä kuuntelemassa esiintyjiä auditoriossa
Tikkarinteen vanhaan saliin oli saapunut ehkä viitisentoista kuulijaa, kun etäyhteyksien takana oli parhaimmillaan 28 osallistujaa, ja tiettävästi useammankin ruudun takana oli kisakatsomoita.

Klaus Lehtinen Perhekeskeisyys

Etäyhteyksin mukaan tullut Klaus Lehtinen aloitti oman puheenvuoronsa esittelemällä kaaviota miten suurin osa mielenterveys ongelmista ilmineeraa itsensä nuoruudessa, kun taas somaattiset vaivat nostavat päätään iän myötä. Tämä kaavio toimi hyvänä johdatuksena perhekeskeisyyteen ja sen tärkeyteen nuoressa iässä.

Mieli syntyy vuorovaikutuksesta. Mielen osatekijöinä voi olla biologiset tekijät, mutta niihin vaikuttaa myös vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa. Yhteisö jossa elämme, ja siihen liittyvä kulttuuri.

Hänen esittelemässä yksittäistutkimuksessa, tutkittiin ensikertaa sairaalassa hoidossa olevia. Useilla heistä oli traumataustaa, ja erilaisia lapsuuden, väkivaltaa, tai koulukiusaamisia. Nämä asiat eivät tutkittaessa kuitenkaan ilmenneet sairaskertomuksista.

Mielenterveyden yhtenä isona ongelmana on siis ylisukupolvisuus.

Klaus sivusi myös diagnooseja, joista on jonkin verran ollut puhetta julkisuudessa. Hänen mielestään diagnoosit eivät oikein hyvin selitä, mikä on ongelma, eivätkä näin ollen anna selkeää suuntaa kuinka toimia.

Lopuksi hän kuvailikin mielenterveysongelmia karikoksi, missä pienellä veneellä olisi helppo kulkea, mutta hoidon tehokkuusajattelussa tahtoo olla tapana lastata ihmiset isoon laivaan, jota on vaikeampi ohjailla karien lomassa.

Puhujan pöntössä vasemmalla ylihoitaja Mierelle tarkiainen ja Oikealla Taiteen sulattamon toiminnanjohtaja Eveliina Lafghani
Seminaarin puheenjohtajana toiminut ylihoitaja Mirelle Tarkiainen ohjasi kysymyksiä Taiteen sulattamon toiminnanjohtajalle Eveliina Lafghanille.

Kulttuuri mielen hyvinvoinnin vahvistajana

Pandemian aikana taide ja kulttuuri on ollut framilla. Se on ollut yksi niitä aloja joihin säätely on iskenhyt ja jota on ehkä jossain mielessä pidetty toisarvoisena ”hyvituksena” joihinkin muihin aloihin nähden.

Tutkimuksen näkökulmasta on kuitenkin näyttöä, että kulttuurihyvinvoinnilla on positiivisia vaikutuksia teveyteen ja hyvinvointiin.

WHO:n mukaan yksi nykypäivän suurimmista haasteista on mielenterveyden häriöiden nopea lisääntyminen. Mielenterveysongelmat muodostavat yhä suuremman osan ”sairaustaakasta” ja keskeisiä myös työ- ja työkykyä heikentävä tekiä.

WHO:n kulttuuriraportin mukaan taide voi tarjota innovatiivisia ratkaisuja. Taidetoimintaan osallistuminen sekä taiteen kokijana, että tekijänä voi auttaa monissa sairauksissa.

Puheenvuorossaan Taiteen sulattamon toiminnan johtaja Eveliina Lafghani korosti taiteen käyttämistä nimenomaan prosessina ja työkaluna, eikä niinkään taiteellisen tuotoksen kautta.

Valitettavasti taideterapioiden asema suomessa ei ole vielä vakiintunut. Tämä terapiapotentiaali olisi saatava vahvemmin käyttöön ja niiden tulisi olla laajemmin osa Kela- korvattavia terapioita.

Taiteen sulattamo ry pyrkii tuomaan konkretiaa tähän taiteen käyttämiseen työkaluna. Esimerkiksi järjestämällä kokemusasiantuntija koulutusta, jossa nimenomaan taidetta käytetään työkaluna.

Merja Mäkisalo-Ropponen räsikyvän oranssissa huivissaan puhumassa puhujanpöntössä.
Merja Mäkisalo-Ropponen on jo hyvän aikaa puhunut ilmiöbudjetoinnista, jolle löytyisi sopivia pilottikohteita mielenterveyden saralta.

Järjestö- ja yhdistysyhteistyöstä puhunut aluevaltuuston puheenjohtaja Merja Mäkisalo-Ropponen liputti ilmiökohtaisen budjetoinnin puolesta. Taloudellisen niukkuuden edessä monesti käy niin, että jokainen toimija keskittyy tunnelimaisesti omaan tonttiinsa ja sen hoitamiseen. Mikä johtaa osaoptimointiin, jossa vain osa palvelusta toimii tehokkasti, mutta palveluiden kokonaisuus ei vastaa tarvetta.

Ongelma on että ilmiöissä on lähes aina kyse problematiikasta joka ylittää hallintorajoja, ja yhden toimijan linjanvedot tai rajaukset, vaikuttavat helposti kokonaisuuteen.

Ilmiökohtaisessa budjetoinnissa otettaisiin ilmiötä koskevat tomijat yhteen, ja he suunnittelisivat yhteisen budjetin, miten ilmön kimppuun käytäisiin. Yhteiskunnallisia ongelmia siis kohdeltaisiin kokonaisuuksina.

Ilmiökohtaista budjetointia pitäisi pilotoida, ja mielenterveys olisi yksi aihealue, josta löytyisi lukuisia pilottikohteita, joiden ympärile muodostaa ilmiökohtaista budjetoitia.

Merja toi myös puheenvuorossaan ilmi hankkeet, ja sen, miten hyvillä hankkeilla pitäisi aina olla jonkinlainen jatko tai integrointi mahdollisuus. Monien hyvien hankkeiden loppuessa, meneetetään paljon älyllistä pääomaa jonka soisi jatkuvat.

Monista hyvistä hakkeista hän nosti mielenkiinnon kohteeksi.

  • Ehkäisevä päihdetyö hanke Pohjois-Karjalassa -hanke
  • IPS – Sijoita ja velmanna! -kehittämishanke
  • IHKU – ikämiehille hyvinvointia kulttuursita -hanke